Sovittelu ei ole yksi asia
Kun puhutaan sovittelusta, ihmiset tarkoittavat usein hyvin erilaisia asioita. Joku ajattelee rikosjuttuja, toinen naapuririitoja, kolmas työpaikan ihmissuhdeongelmia. Kaikki ovat oikeassa — sovittelu on menetelmä, jota käytetään monenlaisissa tilanteissa, mutta eri muodoilla on omat tarkoituksensa, rakenteensa ja lainsäädäntönsä. Itse teen työtä molemmissa maailmoissa, ja kysymys niiden eroista tulee vastaan usein.
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on Suomessa lakisääteistä toimintaa, jota säätelee laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sovittelu tapahtuu valtion järjestämänä palveluna sovittelutoimistojen kautta, ja siihen voidaan ohjata esimerkiksi lievempiä rikosasioita — kuten pahoinpitelyjä, vahingontekoja tai häirintää — sekä tiettyjä riita-asioita osapuolten yhteisellä suostumuksella.
Tässä sovittelumuodossa on aina mukana koulutettu vapaaehtoinen sovittelija, ja prosessilla on selkeä yhteys oikeusjärjestelmään: onnistunut sovittelu voi vaikuttaa syyteharkintaan tai tuomion mittaamiseen. Kyse on siis osittain oikeudellisesta prosessista, vaikka sen ydin onkin osapuolten välinen kohtaaminen ja sopiminen.
Työyhteisösovittelu
Työyhteisösovittelu on luonteeltaan erilainen. Se ei kytkeydy oikeusjärjestelmään eikä ole lakisääteistä samalla tavalla — se on työkalu, jota käytetään silloin kun työpaikalla on ihmisten välinen konflikti, joka haittaa yhteistyötä, ilmapiiriä tai työn tekemistä. Osapuolina ovat useimmiten työkaverit, esimies ja alainen tai tiimi kokonaisuudessaan.
Prosessissa ei etsitä syyllistä eikä tehdä päätöksiä kenenkään puolesta. Sen sijaan luodaan tila, jossa osapuolet voivat tulla kuulluiksi ja rakentaa yhdessä toimivan tavan jatkaa eteenpäin. Lopputulos ei ole tuomio vaan sopimus — konkreettiset pelisäännöt, joihin kaikki ovat itse sitoutuneet.
Yhteistä molemmissa
Vaikka nämä sovittelumuodot eroavat toisistaan paljon, niissä on sama perusajatus: ihmisillä on kyky ratkaista omat konfliktinsa, kun heille annetaan siihen rakenne ja turvallinen tila. Sovittelija ei tuo vastausta mukanaan — hän auttaa osapuolia löytämään sen itse. Tämä tekee sovittelusta perustavanlaatuisesti erilaisen kuin tuomioistuinkäsittely tai työnantajan yksipuolinen päätös.
Palaan näihin molempiin tarkemmin tulevissa kirjoituksissa. Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa on paljon kerrottavaa siitä, miten prosessi etenee käytännössä ja millaisiin tilanteisiin se sopii. Ja työyhteisösovittelusta on vielä paljon sanottavaa siitä, mitä tapahtuu ennen sovittelua, sen aikana ja sen jälkeen.